Jumalissärkkien polku on ulkoiluun käytettävä reitti Vuokista Jumaliskylään, n. 12 km. Polku lähtee Vuokista Tökönsärkän hiekkamontulta ja Jumaliskylästä Jumalisenrannasta Jumalisen tieltä. Auto tulee jättää tien päähän, ennen puomia olevalle levikkeelle, koska reitti kulkee aluksi yksityistietä, missä autolla ajo on kielletty.

Reitti on merkitty sinisin maalimerkein. Maalimerkkejä on uusittu vuosina 2021 ja 2024, mutta esim. Hyölölampi - Ahvenlampi välillä merkit on vielä uusimatta. Kyseisellä välillä maalimerkit voivat olla täysin pois kuluneet.

Jumaliskylän päässä on Saarilammen välittömässä läheisyydessä laavu.

Jumalissärkkien polku on pääosin Natura-alueella.

Vuokin kyläyhdistys ry on solminut Metsähallituksen kanssa Jumalissärkkien urasopimuksen toukokuussa 2024. Sopimus on viisivuotinen ja pitää sisällään Jumalissärkkien polun maalimerkkien uusimisen sekä polulle kaatuneiden puiden katkonnan ja siirron sivuun polulta sekä rakenteiden kunnossapitämisen.

Vuokin kyläyhdistys on aloittanut maalimerkkien uusimisen ja polulle kaatuneiden puiden katkonnan kesällä 2024. Jumalissärkkien polkua on tarkoitus ylläpitää niin, että siellä pystyy helposti patikoimaan.

Sopimukseen kuuluu myös moottorikelkkalupa hiihtoladun vetämiseen Saarilammen päästä Vetosärkille. Hiihtolatua hoitaa Pauli Seppänen.

Jumalissärkkien alue on edustava esimerkki kainuulaisesta pitkittäisharjusta, sen metsäluonnosta ja pienvesistä. Natura -rajauksen muodostavaa pitkittäisharjua voidaan pitää sekä geologisesti että maisemallisesti huomattavana kokonaisuutena. Harjumuodostumaa luonnehtii jyrkkärinteinen kapea selänne, jota reunustavat pienet lammet ja suot. Paikoin esiintyy rinnakkaisselänteitä ja sivuharjanteita. Alueella on merkitystä retkeilyn ja virkistyskalastuksen kannalta.

Harjualueen metsissä vallitsevat eri-ikäiset variksenmarja-puolukkatyypin männiköt. Notkelmissa on tuoreita puolukka-mustikkatyypin kankaita, joissa kasvaa myös kuusta, ja paikoin jopa lehtomaista kasvillisuutta.

Jumalissärkkien talousmetsien puusto vaihtelee nuorista männyntaimikoista melko iäkkäisiin harjumänniköihin. Eri puolilla aluetta on tehty harvennushakkuita, mutta kokonaisuutena alueen metsäkuva on säilynyt ehyenä. Paikoin esiintyy aikaisemman puusukupolven mäntyjä, palokoroisia puita, keloja ja maapuita.

Harjua reunustavat lähes luonnontilaisina säilyneet lammet ja järvet ovat kirkasvetisiä ja hiekkapohjaisia tai humusvetisiä ja suorantaisia. Alueella pesii mm. kuikka.